Vihervasemmisto, ympäristö ja oikeudenmukaisuus – voiko vasemmistolaisuus olla jotain muuta kuin ilmastokysymyksiä?

Nykyajan poliittinen keskustelu on usein mustavalkoista. Vasemmistolainen leimataan helposti "vihervassariksi", joka asettaa ilmastonmuutoksen ja ympäristökysymykset kaiken muun edelle. Mutta entä jos vasemmistolaisuus voisi olla jotain enemmän? Entä jos oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja sosiaalinen hyvinvointi voisivat olla politiikan ytimessä ilman, että ympäristöasiat yksin määrittelevät ihmisen poliittista identiteettiä?

Ympäristö ei ole vasemmiston yksinoikeus – se on osa laajempaa oikeudenmukaisuuden tavoitetta

Vaikka ympäristönsuojelu on minulle tärkeää, en koe itseäni "vihervassariksi". Termi on latautunut ja usein tarkoituksella vähättelevä. Se typistää koko vasemmistolaisuuden yhdeksi teemaksi – ikään kuin vasemmistolainen ei voisi olla kiinnostunut muista yhteiskunnallisista ongelmista. Todellisuudessa vasemmistolaisuus on minulle ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden tavoittelua: tulonjaon tasaisuutta, palveluiden saavutettavuutta, yhteiskunnallista osallisuutta ja heikommassa asemassa olevien tukemista.

Ympäristökysymykset istuvat tähän kokonaisuuteen, mutta eivät ole koko kuva. Ne ovat yksi osa isompaa palapeliä, joka muodostaa reilumman ja toimivamman yhteiskunnan.

Tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys – vasemmiston peruspilarit

Kun puhun vasemmistolaisuudesta, puhun ennen kaikkea yhteiskunnasta, jossa jokaisella on mahdollisuus elää hyvää elämää riippumatta taustastaan, tulotasostaan tai alueestaan. Tämä tarkoittaa hyvin rahoitettua koulutusta, laadukasta terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa, joka turvaa arjen yllättävissä tilanteissa. Se tarkoittaa myös työelämän reiluja pelisääntöjä ja työntekijöiden oikeuksia.

Ympäristökysymykset liittyvät näihin teemoihin esimerkiksi siinä, kuka kantaa ilmastotoimien kustannukset. Vasemmistolainen ympäristöpolitiikka pyrkii siihen, että siirtymä kestävämpään yhteiskuntaan ei tapahdu köyhimpien kustannuksella. Oikeudenmukainen siirtymä on avainsana – emme voi pelastaa planeettaa, jos samalla syvennämme eriarvoisuutta.

Vasemmistolaisuus ei ole yksi leima – se on monenlaisten arvojen yhteensovittamista

Moni kokee nykyään poliittiset kategoriat ahtaiksi. Olet joko oikealla tai vasemmalla, joko markkinoiden tai valtion puolella, joko ilmastoaktivisti tai talousrealisti. Mutta todellisuus on harvoin näin mustavalkoinen.

Vasemmistolaisuus ei tarkoita, että muiden teemojen merkitys vähenee – päinvastoin. Se mahdollistaa monien arvojen ja kysymysten tarkastelun rinnakkain. Voi olla samaan aikaan kiinnostunut sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, puolustaa sananvapautta, vastustaa rasismia ja ajaa ekologisesti kestävää politiikkaa.

Ympäristöasioiden ylikorostaminen voi hämärtää vasemmistolaisuuden ydintehtävää

Viime vuosina on nähty, kuinka ilmastokysymykset ovat nousseet voimakkaasti politiikan keskiöön. Tämä on osin hyvä asia – meillä ei ole toista planeettaa. Mutta samalla on vaara, että muut tärkeät vasemmiston teemat jäävät varjoon. Sosiaalinen eriarvoisuus, palveluiden rapautuminen ja työelämän epävarmuus eivät ole kadonneet minnekään.

On tärkeää, että vasemmistossa säilytetään kyky katsoa maailmaa kokonaisvaltaisesti. Meidän on kyettävä yhdistämään ympäristökysymykset muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen – ei asettamaan niitä kaiken muun edelle. Vasemmiston pitää osata puhua ihmisten arjesta, toimeentulosta ja turvallisuudesta ilman, että keskustelu lipsuu pelkästään hiilijalanjälkiin ja energiantuotantomalleihin.

Poliittinen identiteetti voi olla moniulotteinen

Koen olevani täysin vasemmistolainen. Minulle se tarkoittaa sitä, että haluan edistää tasa-arvoa, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Ympäristökysymykset ovat osa tätä – mutta ne eivät ole kaikki.

Uskon, että vasemmiston vahvuus on juuri siinä, että se pystyy ottamaan huomioon monimutkaisia ilmiöitä ja tarjoamaan niihin reiluja ja kestäviä ratkaisuja. Vasemmistolaisuus ei ole yksi ääni, yksi kysymys tai yksi suunta – se on jatkuvaa tasapainottelua ja arvojen yhteensovittamista. Ja juuri siksi se puhuttelee.