Työsuhdepyöräedun poistaminen on lyhytnäköinen päätös, joka voi heikentää suomalaisten hyvinvointia ja ilmastotavoitteita
Suomen hallitus on päättänyt kevään 2025 puoliväliriihessään poistaa suositun veroedun, joka on liittynyt työsuhdepyörien tarjoamiseen työntekijöille. Kyseinen etu on mahdollistanut työnantajille verovapaan mahdollisuuden tarjota työsuhdepyörä osana työntekijän palkkaa tai sen päälle. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että työntekijä on voinut hankkia esimerkiksi sähköpyörän selvästi edullisemmalla hinnalla, samalla tavalla kuin esimerkiksi työsuhdeautojen kohdalla. Etu on ollut 1 200 euroon asti vuodessa verovapaa ja sen on ottanut käyttöön jo yli 100 000 suomalaista. Nyt tämä mahdollisuus ollaan kuitenkin lakkauttamassa.
Päätös herätti laajaa närkästystä niin kansalaisten, asiantuntijoiden kuin kansanedustajienkin keskuudessa. Esimerkiksi kansanedustaja Atte Harjanne kuvaili hallituksen toimia podcastissa "täysin järjettömiksi" ja moitti poliittista harkintakykyä, joka mahdollistaa tällaisten esitysten läpimenon. Myös Polkupyöräliiton toiminnanjohtaja Janne Paananen piti etua erittäin toimivana, erityisesti sähköpyörien yleistymisen ja liikenteen päästövähennysten näkökulmasta.
Miksi vastustan työsuhdepyöräedun poistamista?
Tämä päätös on yksi surullinen esimerkki siitä, kuinka lyhytnäköinen säästöpolitiikka voi aiheuttaa pitkän aikavälin vahinkoa. Työsuhdepyöräetu ei ole pelkästään mukava lisäetu työntekijöille – se on konkreettinen ja tehokas keino tukea kestävää liikkumista, parantaa kansanterveyttä ja vähentää liikenteen päästöjä. Sen poistaminen on täysin ristiriidassa Suomen ilmasto- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kanssa.
Ensinnäkin, liikunnan edistäminen pitäisi olla kaikkien puolueiden yhteinen tavoite, ei pelkkä juhlapuheiden aihe. Liikkumattomuus maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle vuosittain miljardeja euroja sairauksien, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden muodossa. Työsuhdepyörä on ollut erinomainen väline aktivoida työntekijöitä hyötyliikkumaan – olipa kyseessä tavallinen pyörä tai sähköavusteinen vaihtoehto, joka tekee pidemmätkin työmatkat mahdolliseksi ilman autoa.
Toiseksi, verovapauden poistaminen voi paradoksaalisesti vähentää liikkumista työmatkoilla. Kun etu muuttuu työntekijälle verolliseksi tai katoaa kokonaan, houkutus tarttua auton avaimiin kasvaa. Tämä on erityisen valitettavaa niillä alueilla, joilla joukkoliikenne ei ole kilpailukykyinen vaihtoehto ja pyöräily on ollut käytännöllinen ja ekologinen ratkaisu.
Kolmanneksi, tämä päätös heikentää työnantajien mahdollisuuksia tarjota houkuttelevia etuja, jotka voivat lisätä henkilöstön tyytyväisyyttä ja työssä jaksamista. Työsuhdepyöräetu on ollut helppo ja konkreettinen tapa osoittaa vastuullisuutta ja edistää työntekijöiden hyvinvointia. Sen poistaminen vie pois yhden keinon lisätä työhyvinvointia ja sitoutumista – juuri sellaisia asioita, joita työelämässä tarvitaan enemmän, ei vähemmän.
Neljänneksi, päätös on täysin ristiriidassa Suomen päästövähennystavoitteiden kanssa. Liikenteen päästöjä pyritään vähentämään merkittävästi vuoteen 2030 mennessä, ja työsuhdepyöräetu on ollut yksi tehokas keino kannustaa ihmisiä pois yksityisautoilusta. Erityisesti sähköpyörät ovat madaltaneet kynnystä pyöräillä pitkiäkin matkoja, ja niitä onkin ollut suurin osa työsuhdepyöriksi hankituista välineistä. Nyt hallitus on valmis uhraamaan tämän kehityksen tilapäisen verotulojen lisäyksen vuoksi.
Lisäksi, verotuottojen kasvattaminen 30 miljoonalla eurolla ei ole perusteltu syy romuttaa hyvin toimiva ja suosittu etu. Verrattuna vaikkapa ruuan arvonlisäveron alennukseen, jonka vaikutus kuluttajalle on marginaalinen mutta kustannus valtiolle moninkertainen, tämä päätös vaikuttaa lähinnä ideologiselta ja kohdistuu väärään kohderyhmään. On hämmentävää, että samalla kun suurituloisten verotusta kevennetään, leikataan eduista, joista hyötyvät erityisesti keski- ja pienituloiset työntekijät.
Yhteenveto
Työsuhdepyöräedun poistaminen on esimerkki siitä, miten hyvää tarkoittavat, laajasti käytetyt ja yhteiskunnallisesti hyödylliset toimet voidaan ajattelemattomasti romuttaa taloudellisten pikavoittojen nimissä. Tämä päätös ei kannusta ihmisiä pyöräilemään, vaan päinvastoin vähentää sitä. Se ei paranna kansanterveyttä, vaan voi heikentää sitä. Se ei tuo työtä ja hyvinvointia, vaan vie pois mahdollisuuksia työnantajilta rakentaa vetovoimaisia työpaikkoja.
Liikkumista pitäisi tukea, ei rajoittaa. Nyt tehty päätös tekee juuri päinvastoin – se kaventaa mahdollisuuksia terveellisempään, edullisempaan ja ympäristöystävällisempään arkeen. Toivon, että tämä virhe vielä korjataan.