Suomi ei saa sulkea silmiään Gazan äitien kärsimykseltä

Tänä äitienpäivänä monet suomalaiset perheet kokoontuvat yhteen juhlimaan ja muistamaan äitejään. Pöydät täyttyvät kukista, korteista ja suklaasta, ja lasten iloiset naurut täyttävät kodit. Samalla, tuhansien kilometrien päässä, Gazassa äidit elävät painajaisessa, jossa heidän tärkein toiveensa ei ole kauniit kukkakimput tai herkulliset leivonnaiset, vaan lastensa hengissä säilyminen. Meidän velvollisuutemme on katsoa tätä todellisuutta silmiin – emme saa enää sulkea silmiämme.

Viime kuukausien aikana Gazassa on koettu toistuvia ja laajamittaisia väkivallan tekoja, joissa siviilit ovat olleet suoran tulituksen ja pommitusten kohteina. Kansainväliset järjestöt ovat toistuvasti raportoineet vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja siviilien joukkotuhonnasta. Erityisesti lapset ja äidit ovat kärsineet näiden toimien seurauksista raskaasti. Lapsia on kuollut ja kadonnut kymmeniä tuhansia. Päivittäin loukkaantuu satoja. Tämä ei ole vain sodan väistämätön seuraus – tämä on humanitaarinen kriisi ja tragedia, joka rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisyyden perusarvoja.

Miten Suomi reagoi tähän? Valitettavasti olemme todistaneet vaikenemista ja silmien sulkemista. Suomen hallitus, muiden länsimaiden tavoin, on usein tyytynyt puolivillaisiin lausuntoihin, joissa molemmat osapuolet velvoitetaan rauhaan ilman, että tunnustetaan vallan ja väkivallan epäsymmetriaa. Meidän on uskallettava sanoa suoraan: kun viaton väestö kärsii systemaattisesta väkivallasta ja kansanmurhan piirteitä saavasta hyökkäyksestä, ei ole enää kyse "tasapuolisesta konfliktista". On kyse sorretuista ja sortajasta.

Suomi on kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja. Olemme ylpeilleet osallistumisestamme YK:n rauhanturvatehtäviin, kehitysyhteistyöhön ja konfliktinratkaisuun. Näitä arvoja ei voi valikoivasti soveltaa vain niihin tilanteisiin, jotka ovat meille geopoliittisesti mukavia. Nyt olisi aika osoittaa johdonmukaisuutta. Suomen on vaadittava Israelin hallintoa lopettamaan siviiliväestöön kohdistuvat hyökkäykset ja ihmisoikeusloukkaukset Gazassa.

Meidän on myös tarkasteltava omaa rooliamme. Suomi käy edelleen ase- ja teknologian kauppaa Israelin kanssa. Vaikka virallisesti väitetään, että kyse on "ei-tappavista" tuotteista, on päivänselvää, että sotilaallinen yhteistyö ylläpitää ja tukee järjestelmää, joka mahdollistaa Gazan saarron ja väkivaltaoperaatiot. On moraalitonta väittää olevansa rauhan asialla, jos samalla jatkamme yhteistyötä sortoa harjoittavan hallinnon kanssa. Asekauppa ja sotilaallinen yhteistyö Israelin kanssa on keskeytettävä välittömästi.

Tiedän, että aihe herättää voimakkaita tunteita ja keskustelua. Keskustelu Israelin ja Palestiinan konfliktista on monimutkainen, mutta ihmisoikeusloukkaukset eivät ole mielipidekysymyksiä. Lapsen henki on aina arvokkaampi kuin poliittinen liittolaisuus tai kauppasopimus. Jokainen Gazassa kuollut lapsi ja jokainen äiti, joka menettää lapsensa, on muistutus siitä, että meidän vaikenemisemme ei ole neutraalia – se on osallisuutta vääryyteen.

Tämä äitienpäivä voisi olla käännekohta. Voisimme päättää, ettemme enää katso toiseen suuntaan. Me kansalaiset voimme vaatia hallitukseltamme toimia. Me voimme tukea järjestöjä, jotka auttavat Gazan siviilejä. Me voimme osallistua mielenosoituksiin ja kampanjoihin, jotka ajavat oikeudenmukaista rauhaa.

Minä toivon, että ensi äitienpäivänä Gazassa äidit saisivat haaveilla samoista asioista kuin me täällä Suomessa: rauhasta, perheen yhteisestä ajasta, lastensa hymystä. Se ei toteudu, jos emme toimi nyt.

Suomen hallitus – nyt on teidän vuoronne katsoa itseänne peiliin. Hävetkää ja toimikaa. Historia ei katso hyvällä niitä, jotka vaikenivat kansanmurhan aikana.