Suomalaisen yhteiskunnan risteyskohdassa

23.05.2025
Suomi seisoo merkittävässä historiallisessa käännekohdassa. Edessämme avautuu kaksi täysin erilaista polkua, jotka johtavat vastakkaisiin yhteiskunnallisiin tulevaisuuksiin. Toinen tie vie kohti yhteisöllisyyttä ja tasaveroisuutta, toinen kohti yksilöllisyyttä ja kilpailua. Valinta, jonka teemme nyt, määrittelee sukupolvien ajan, millaisen maan jätämme lapsillemme.

Nykyinen hallintotapa paljastaa syvemmän maailmankatsomuksellisen ristiriidan kuin mitä pintapuolinen talouskeskustelu antaa ymmärtää. Kyse ei ole pelkästään numeroista ja budjeteista, vaan fundamentaalisesti erilaisista käsityksistä inhimillisyydestä ja yhteiskunnan tarkoituksesta. Kun päätöksentekijät vetoavat välttämättömyyteen ja pakollisuuteen, he yrittävät piilottaa sen tosiasian, että jokainen poliittinen ratkaisu heijastaa arvovalintoja siitä, minkälaista Suomea haluamme rakentaa.

Julkisen keskustelun pintaan on noussut kaksi kilpailevaa näkemystä ihmisluonnosta. Ensimmäinen näkemys pitää ihmistä luontaisesti itsekkäänä, joka tarvitsee ulkoisia kannustimia ja rangaistuksia toimiakseen yhteiskunnan hyväksi. Tämän ajattelun mukaan menestys ja epäonnistuminen ovat yksilöllisiä ansioita tai epäonnistumisia. Toinen näkemys puolestaan uskoo ihmisen synnynnäiseen haluun kuulua yhteisöön ja osallistua merkitykselliseen toimintaan. Sen mukaan yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytykset tälle luonnolliselle pyrkimykselle.

Nämä erilaiset ihmiskäsitykset johtavat täysin vastakkaisiin politiikan keinoihin. Jos uskotaan, että ihmiset tarvitsevat ulkoisia paineita toimiakseen, päädytään kontrolliin, leikkauksiin ja ehdollisuuteen. Jos taas uskotaan ihmisten sisäsyntyiseen motivaatioon, päädytään tukemaan, kannustamaan ja mahdollistamaan. Molemmissa tapauksissa saadaan aikaan se, mitä odotetaan – kyse on itsensä toteuttavista ennusteista.

Erityisen huolestuttavaa nykyisessä politiikassa on sen kaksinaismoralismi. Samaan aikaan kun tavallisia kansalaisia rangaistaan taloudellisilla leikkauksilla köyhyyden ja työttömyyden takia, varakkaimmille tarjotaan lisää kannustimia menestymiseen. Tämä paljastaa, että taustalla vaikuttava ideologia ei todellisuudessa usko omiin väitteisiinsä ihmisluonnosta. Jos todella uskottaisiin siihen, että ihmiset tarvitsevat paineita toimiakseen, miksei sama periaate koske kaikkia yhteiskuntaluokkia?

Todellinen kysymys kuuluukin: haluammeko yhteiskunnan, joka kasvattaa yksilöiden välisiä eroja vai sellaisen, joka tarjoaa kaikille mahdollisuuden kehittyä ja osallistua? Kumpi tie luo pitkällä aikavälillä vakaampaa ja kestävämpää hyvinvointia?

Historia opettaa meille, että yhteiskunnallinen menestys syntyy parhaiten silloin, kun mahdollisimman moni ihminen pääsee käyttämään kykyjään ja osaamistaan yhteisen hyvän edistämiseen. Kun suljetaan ovia ja rajataan mahdollisuuksia, menetetään valtava määrä inhimillistä potentiaalia. Kun taas avataan ovia ja luodaan edellytyksiä, vapautuu luovuutta ja toimeliasuutta, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa.


Palvelujen yksityistäminen ja valtion roolin kaventaminen voivat näyttää tehokkaalta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä ne nakertavat yhteiskunnallista koheesiota. Kun julkiset palvelut heikkenevät, ne jotka pystyvät ostamaan palveluja yksityiseltä sektorilta, irtautuvat yhteisestä järjestelmästä. Tämä luo kierteen, jossa julkiset palvelut heikkenevät entisestään ja yhteiskunnalliset erot kasvavat.

Vaihtoehto on olemassa. Voimme valita tien, joka perustuu luottamukseen ihmisten kykyyn ja haluun toimia yhteisen hyvän puolesta. Tämä edellyttää investointeja koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja kulttuuriin – niihin asioihin, jotka luovat edellytykset inhimilliselle kasvulle ja kehitykselle. Se edellyttää myös rohkeutta hylätä lyhytnäköinen ajattelu ja suunnitella pitkälle tulevaisuuteen.

Demokratian voima piilee juuri siinä, että meillä on mahdollisuus valita. Emme ole taloudellisten voimien armoilla, vaan voimme aktiivisesti muokata tulevaisuuttamme. Kysymys kuuluu: käytämmekö tämän mahdollisuuden vai annamme pelkojen ja ennakkoluulojen ohjata meitä?

Nyt kun uudet päättäjät aloittavat työnsä, heillä on ainutlaatuinen tilaisuus määritellä suunta tulevalle. Toivomme näkevämme rohkeita visioita, jotka asettavat ihmisen hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden etusijalle. Vain siten voimme rakentaa Suomea, jossa jokainen voi kukoistaa ja antaa oman panoksensa yhteiseen menestykseen.

Share