Suomalainen ammattiosaaminen rappeutuu silmiemme edessä - miksi emme toimi?
09.06.2025
Seuraan syvällä huolella sitä kehityskulkua, joka on vallannut ammatillisen koulutuksen kentän viime vuosina. Rakennusliiton äskettäin julkaisema kannanotto paljastaa järkyttävän todellisuuden: kolmasosa nuorista hylkää opiskelunsa kesken, vaikka yhteiskunta tarvitsee juuri näitä osaajia kipeästi.
Tilanne on paradoksaalinen tavalla, joka kertoo syvästi juurtuneista ongelmista. Yritykset huutavat ammattitaitoisten työntekijöiden perään, mutta samanaikaisesti ne kieltäytyvät tarjoamasta riittävästi harjoittelupaikkoja tuleville ammattilaisille. Tämä lyhytnäköisyys kostautuu lopulta koko toimialalle, kun osaajapula syvenee entisestään.
Vuoden 2018 koulutusleikkaukset olivat katastrofi, jonka seuraukset näkyvät nyt täydessä laajuudessaan. Kun yleissivistävää opetusta karsittiin armottomasti ja vaatimustasoja madallettiin, luotiin sukupolvi, joka on jätetty puolitiehen. Nämä nuoret eivät ole saaneet riittäviä perusvalmiuksia, mutta heitä syytetään silti omasta epäonnistumisestaan.
Erityisen hälyttävää on se, kuinka 16-vuotiailta nuorilta odotetaan täydellistä itseohjautuvuutta samaan aikaan, kun heiltä viedään pois struktuuri ja tuki. Lukujärjestysten poistaminen ja etäopetuksen lisääminen eivät sovi kaikille oppimistyyleille, varsinkaan niille, jotka tarvitsevat käytännönläheistä ohjausta.
Työpajaopetuksen vähentäminen on ollut erityisen vahingollista alalla, jossa käden taidot ovat keskeisiä. Miten voi oppia rakentamaan ilman mahdollisuutta harjoitella oikeita työtehtäviä turvallisessa ympäristössä? Tämä on kuin opettaisi uimaan kuivalla maalla.
Pohdin usein, kenen etua palvelee nykyinen järjestelmä. Kun nuoret valmistuvat paperilla ammattiin mutta ilman todellista osaamista, kärsivät kaikki osapuolet. Työnantajat saavat työntekijöitä, jotka eivät pysty hoitamaan tehtäviään. Nuoret kokevat epäonnistumisen tunteita ja menettävät itseluottamuksensa. Asiakkaat saavat huonolaatuisia palveluja.
Äidinkielen ja matematiikan opetuksen karsiminen oli erityisen lyhytnäköistä. Nykyaikaisessa työelämässä tarvitaan vahvoja viestintätaitoja ja numeroymmärrystä jopa perinteisissä ammateissa. Rakennustyömaalla pitää osata lukea piirustuksia, kommunikoida selkeästi ja laskea mittoja tarkasti. Nämä taidot eivät ole ylimääräisiä koristeita, vaan välttämättömiä työkaluja.
Julkisten hankkeiden kautta voitaisiin vaikuttaa tilanteeseen tehokkaasti. Kun kunta tai hyvinvointialue tilaa rakennustyötä, sillä on valta asettaa ehtoja urakoitsijoille. Harjoittelupaikkojen tarjoaminen voisi olla yksi näistä ehdoista. Tämä loisi win-win-tilanteen: nuoret saisivat arvokasta kokemusta, yritykset löytäisivät potentiaalisia työntekijöitä ja julkinen sektori edistäisi koulutusta.
Kyse ei ole pelkästään yksittäisten nuorten tulevaisuudesta, vaan koko yhteiskunnan kilpailukyvystä. Jos emme kykene kouluttamaan seuraavaa sukupolvea kunnolla, miten voimme odottaa pärjäävämme kansainvälisessä kilpailussa? Laadukkaiden asuntojen, toimistojen ja infrastruktuurin rakentaminen vaatii osaavia ammattilaisia.
Muutos on mahdollinen, mutta se vaatii rohkeita päätöksiä. Lisäresurssit lähiopetukseen, työpajaopetuksen palauttaminen, yleissivistävien aineiden arvostuksen nostaminen ja yritysmaailman sitouttaminen harjoittelupaikkojen tarjoamiseen – nämä ovat askeleita oikeaan suuntaan.
Poliittisilla päättäjillä on nyt mahdollisuus korjata edeltäjiensä virheet. He voivat valita: jatkuuko rappeutuminen vai tartummeko toimeen? Nuoret ansaitsevat paremman tulevaisuuden, ja yhteiskunta tarvitsee heidän osaamistaan.
Aika on nyt.