Perussuomalaiset pettivät äänestäjänsä – Vasemmiston nousu on oikeudenmukaisuuden paluuta

Olen koko aikuisikäni ollut vasemmistolainen. En siksi, että se olisi trendikästä tai helppoa, vaan siksi, että uskon yhteiskuntaan, joka ei jätä heikoimpia yksin. Nyt, kun katson ympärilleni, huomaan yhä useamman suomalaisen jakavan tämän arvon. Ja ehkäpä vihdoin myös sen pettymyksen, jota olen pitkään tuntenut Perussuomalaisia kohtaan – puoluetta, joka on vuosien varrella onnistunut naamioitumaan "kansan ääneksi", mutta joka tosiasiassa on pelannut aivan toista peliä.

Tuoreimpien kannatuslukujen mukaan Perussuomalaiset ovat menettäneet peräti neljä prosenttiyksikköä. Pudotus on raju: edellisissä eduskuntavaaleissa he saivat vielä yli 20 prosenttia äänistä, mutta nyt kannatus on enää 11,4 prosenttia. Ja hyvä niin. On korkea aika, että suomalaiset heräävät siihen todellisuuteen, minkä me vasemmistolaiset olemme nähneet jo kauan: Perussuomalaiset eivät ole ajaneet tavallisen ihmisen asiaa enää aikoihin – jos koskaan.

Tämä ei ole sattumaa. Tämä ei ole vain "huonoa viestintää" tai satunnaista notkahdusta. Tämä on seurausta tietoisesta linjavalinnasta, jossa Perussuomalaiset ovat asettuneet tukemaan oikeistolaista hallitusta, jonka päätökset iskevät kipeimmin pienituloisiin, työttömiin, opiskelijoihin ja eläkeläisiin. Kun pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti keventää tuloverotusta tavalla, josta suurituloiset hyötyvät eniten, Perussuomalaiset eivät vastustaneet – he olivat osa päätöksentekoa.

Ja se kertoo kaiken oleellisen.

Samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveyspalvelut rapistuvat, asumisen kustannukset nousevat ja ihmisten arki muuttuu yhä epävarmemmaksi, Perussuomalaiset käyttävät energiaansa maahanmuuton demonisointiin ja kulttuurisotien lietsomiseen. He tarjoavat syntipukkeja – eivät ratkaisuja. He pelaavat pelkoa vastaan, kun taas me Vasemmistossa puhumme toivosta ja tasa-arvosta.

Ei ole mikään ihme, että heidän kannattajakuntansa murenee. He eivät koskaan tarjonneet todellista vaihtoehtoa. He antoivat tyhjiä lupauksia ja kun pääsivät valtaan, osoittivat nopeasti, kenen puolella oikeasti seisovat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta: sama nähtiin jo vuonna 2015, kun puolue oli mukana Sipilän hallituksessa. Tuolloinkin Perussuomalaiset tukivat kovia leikkauksia, jotka kohdistuivat juuri niihin kansalaisiin, joiden etuja he väittivät ajavansa.

Ja mitä tekee vasemmisto samaan aikaan? Nousee. Vasemmistoliitto on pitänyt kiinni periaatteistaan ja linjastaan. Me emme ole alistuneet oikeistopolitiikkaan, emmekä ole lähteneet mukaan julkisen sektorin alasajoon. Uusi puheenjohtaja Minja Koskela on tuonut selkeyttä ja rohkeutta puolueen viestiin: vasemmisto ei suostu hyväksymään leikkauksia koulutuksesta, sosiaaliturvasta tai terveydenhuollosta. Me emme hyväksy sitä, että rikkaita palkitaan ja köyhiltä viedään.

Tämän johdonmukaisuuden takia Vasemmistoliiton kannatus nousee – ei siksi, että ihmiset protestoisivat, vaan siksi että he näkevät meissä rehellisen, inhimillisen vaihtoehdon. Viime gallupissa nousu oli 0,4 prosenttiyksikköä ja suunta on selvä. SDP on myös nousussa, samoin keskusta, mutta erityisesti vasemmiston kasvu kertoo siitä, että yhä useampi suomalainen ymmärtää: vaihtoehtoja on, ja oikeudenmukaisuus voi voittaa.

Erityisen huolestuttavaa Perussuomalaisten romahduksessa on se, kuinka suuri osa heidän entisistä äänestäjistään on vetäytynyt kokonaan pois politiikasta. Tämä kertoo siitä, että petos oli syvä. Ihmiset luottivat siihen, että joku ajaisi heidän asiaansa – ja nyt he tuntevat tulleensa huijatuiksi. Se on surullista, mutta myös vaarallista: demokratia ei kestä pitkään, jos kansa menettää uskonsa siihen, että politiikalla voi muuttaa asioita.

Vasemmisto ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta me tarjoamme rehellisyyttä. Meillä ei ole varaa leikkauslistoihin, jotka kurittavat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevia. Meillä ei ole aikaa vihapuheelle tai katteettomille uhkakuville. Me tarvitsemme nyt politiikkaa, joka palauttaa uskon tulevaisuuteen – ja se politiikka löytyy vasemmalta.

Perussuomalaiset ovat saaneet nyt ansaitsemansa tuomion kannatusluvuissa. Mutta tärkeämpää on se, mitä tästä seuraa. Meidän on rakennettava tilalle jotakin parempaa – ja se tapahtuu vain, jos me kaikki osallistumme. Meidän on puolustettava julkisia palveluja, koulutusta, toimeentuloa ja ympäristöä. Meidän on tehtävä selväksi, että suomalainen oikeudenmukaisuus ei ole kauppatavaraa, eikä se ole pelinappula oikeistohallituksen kabineteissa.

Tämä maa tarvitsee nyt vasemmistoa enemmän kuin aikoihin. Ja minä olen ylpeä siitä, että olen osa tätä liikettä.