Miksi vastustan Schildtin lukion siirtoa Harjun kampukselle – megalukio ei ole ratkaisu nuorten hyvinvointiin

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua Schildtin lukion siirtämisestä Harjun kampukselle Jyväskylässä. Itse olen ehdottomasti tätä niin kutsuttua "megalukiohanketta" vastaan, ja haluan perustella kantani tarkemmin. Kyseessä ei ole pelkkä rakennemuutos, vaan päätös, jolla voi olla pitkäkestoisia ja vakavia vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin, oppimiseen ja koko koulutuskulttuuriin Keski-Suomessa.

Megalukion riskit opiskelijoiden hyvinvoinnille

Ensinnäkin, yli 3000 opiskelijan yksikön luominen olisi valtava muutos nykyiseen koulutusrakenteeseen. Suuret yksiköt tuovat mukanaan kasvottomuutta ja yksinäisyyttä. Kun opiskelijamäärä kasvaa näin suureksi, yksilöllinen huomio väistämättä vähenee. Opettajat ja opiskeluhuoltohenkilöstö eivät mitenkään kykene tarjoamaan riittävää tukea jokaiselle nuorelle, jolloin erityisesti ne opiskelijat, joilla on erityistarpeita tai haasteita jaksamisen kanssa, jäävät helposti yksin.

Tutkimusten mukaan suurissa yksiköissä opiskelijoiden kokema ahdistus ja yksinäisyys lisääntyvät merkittävästi. Kun opiskelijat hukkuvat massaan, heidän mahdollisuutensa tulla nähdyksi, kuulluksi ja tuetuksi heikkenevät. Tämä ei voi olla yhdentekevää kenellekään, joka todella välittää nuorten hyvinvoinnista.

Erityisopetus ja tukipalvelut vaarantuvat

Schildtin lukio tunnetaan siitä, että siellä on panostettu erityislinjoihin ja tuen järjestämiseen opiskelijoille, joilla on erilaisia oppimisen tarpeita. Siirtäminen Harjun kampukselle, joka on suunniteltu massiiviseksi yksiköksi, vaarantaisi näiden erityistarpeiden huomioimisen. Isossa yksikössä on yksinkertaisesti vaikeampaa toteuttaa joustavia, yksilöllisiä tukitoimia, kun resurssit ovat valmiiksi tiukilla ja henkilökunnan aika sirpaloituu.

On täysin kohtuutonta vaatia erityistukea tarvitsevia opiskelijoita selviytymään ympäristössä, joka ei ota heidän tarpeitaan huomioon. Heillä on oikeus turvalliseen, inhimilliseen ja tukea tarjoavaan oppimisympäristöön.

Opiskelijoiden ääni on jätetty huomiotta

Toinen vakava ongelma on päätöksenteon puute avoimuudessa ja opiskelijoiden kuulemisessa. Opiskelijakuntien toteuttamien kyselyiden mukaan enemmistö opiskelijoista vastustaa Schildtin lukion siirtoa Harjun kampukselle. He toivovat vaihtoehtoisesti, että ammatillinen opetus sijoitettaisiin Harjulle, mikä olisi huomattavasti järkevämpi ratkaisu.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että päätöksiä, jotka koskevat suoraan opiskelijoiden arkea ja tulevaisuutta, tehdään ilman että heidän mielipiteensä otetaan riittävästi huomioon. Tämä osoittaa valitettavaa välinpitämättömyyttä niiden ihmisten tarpeista, joiden elämään päätökset konkreettisesti vaikuttavat.

Tilojen ja resurssien riittävyys kyseenalaista

Opettajien ja henkilökunnan huolena on myös tilojen ja resurssien riittävyys. Suomessa ei ole aiemmin toteutettu vastaavan kokoluokan lukiokampusta – ei siis ole olemassa vertailukohtaa, josta voitaisiin ottaa mallia. Tällaisessa tilanteessa riski epäonnistumiselle on suuri.

Jos tilat eivät riitä, opiskelijoiden arki muuttuu entistä stressaavammaksi: ruokailuun voi mennä liikaa aikaa, liikkuminen kampuksella voi olla hidasta ja opetustilat voivat olla jatkuvasti ylikuormitettuja. Tämä kaikki heikentää oppimisen edellytyksiä ja opiskelijoiden viihtyvyyttä.

Väestömuutokset ja muuttuva tulevaisuus

Pitkällä aikavälillä väestörakenteen muutokset, kuten ikäluokkien pieneneminen ja maahanmuutto, voivat muuttaa lukiokoulutuksen tarpeita merkittävästi. Nyt tehtävä massiivinen kiinteistöhanke ei ota näitä muutoksia huomioon. Se, mikä tänään näyttää tarpeelliselta, voi huomenna olla yli- tai alikapasiteettia. Resurssit, jotka nyt sijoitetaan jättilukioon, olisi viisaampaa käyttää joustavampien ja hajautettujen koulutusratkaisujen kehittämiseen.

Miksi megalukiosta on sanottava EI

Yhteenvetona: megalukio on riski opiskelijoiden hyvinvoinnille, oppimistuloksille ja koko koulutusjärjestelmän toimivuudelle Jyväskylässä. Se edustaa ajattelutapaa, jossa säästöt ja tehokkuus ajetaan yksilön tarpeiden ja laadukkaan koulutuksen ohi.

Jos Gradia todella välittää opiskelijoista, valtuuston on äänestettävä megalukiota vastaan. Hanke on palautettava takaisin valmisteluun, ja sen sijaan on etsittävä vaihtoehtoja, jotka tukevat nuorten hyvinvointia ja oppimista oikeasti.

Meidän pitää rakentaa kouluja, jotka ovat inhimillisiä, turvallisia ja tukevia – ei tehtaita, joissa opiskelijat katoavat massaan.