Istun tietokoneen ääressä ja sormet tärisevät näppäimistöllä. En tiedä, kuinka pukea sanoiksi sitä musertavaa vihaa ja turhautumista, joka nousee sisältäni nähdessäni taas yhden uutisen Gazasta. "Palestiinalaiset tullaan siirtämään kolmansiin maihin ja Israel jää Gazaan." Näin yksinkertaisesti, näin kylmästi, näin epäinhimillisesti.
Ja mikä on KD:n reaktio tähän? Valkopestä etnistä puhdistusta "väliaikaiseksi siirroksi jotta siviiliväestö ei joudu kärsimään". Miten kukaan voi lausua moisen absurditeetin ääneen ja nukkua yönsä? Miten ihmisryhmän pakkosiirto pois kodeistaan, pois maastaan, voi koskaan olla ratkaisu "jotta siviiliväestö ei joudu kärsimään"? Eikö juuri tämä ole sitä kärsimystä, josta niin paljon puhutaan?
14 000 vauvaa on vaarassa menehtyä päivien sisällä, jos apua ei saada perille. NELJÄTOISTA TUHATTA. Jokainen heistä ihminen, jokainen heistä jonkun rakastettu lapsi. Ja missä ovat ne äänekkäät "syntymättömien lasten oikeuksien" puolustajat nyt? Miksi he eivät ole barrikadeilla vaatimassa apua näille vauvoille?
Tekopyhyys haisee niin voimakkaana, että siihen on tukehtua.
Meidän maailmassamme on käynyt yhä selvemmäksi, että ihmisarvo on valitettavasti neuvoteltavissa oleva asia. Se määrittyy syntymäpaikan, kansalaisuuden, ihonvärin, uskonnon mukaan. Ja tämä on järkyttävää. Tämä on sietämätöntä.
Politiikan kaksoisstandardit
Samat poliitikot, jotka julistavat suureen ääneen "ihmisoikeuksien puolustamista" ja "demokratian arvoja", katsovat nyt sivusta kun kokonainen kansa on vaarassa joutua diasporaan. Historiallinen trauma toistuu, mutta nyt ne, joiden pitäisi tietää paremmin, ovat hiljaa tai pahimmillaan oikeuttavat tapahtumia.
"Inhimillisempi ote", kuiskaa KD:n slogan taustalla – ja kauempana totuudesta ei voisi olla.
Miten kukaan voi puhua "väliaikaisista" toimenpiteistä, kun kyseessä on ihmisten kodit, elämät, sukupolvien historia? Mikään pakkosiirto ei ole väliaikainen sille, joka menettää juurensa, identiteettinsä, yhteisönsä. Jokainen historian oppikirja kertoo meille, että nämä "väliaikaiset" ratkaisut jättävät pysyviä arpia kansoihin ja yksilöihin.
Tekopyhyyden anatomia
Se sama intensiteetti, jolla monet vastustavat aborttia "syntymättömän lapsen oikeuksien" nimissä, mutta vaikenevat kun jo syntyneet vauvat ovat kuoleman vaarassa, paljastaa karulla tavalla, mistä todella on kyse. Ei "elämän puolustamisesta" vaan kontrollista, vallasta, poliittisesta teatraalisuudesta.
Maailmaa ei muuteta hiljaisuudella, ei diplomaattisilla korulauseilla, ei tasapainoilemalla poliittisen korrektiuden nuoralla. Maailmaa muutetaan kutsumalla asioita niiden oikeilla nimillä.
Se, mitä Gazassa tapahtuu, ei ole "väliaikainen siirto". Se on etninen puhdistus, pakkosiirto, ihmisoikeusloukkaus, tragedia.
