Kun säästöt koskevat kaikkein heikoimpia – Suomen uuden hallituksen kova linja
Uuden hallituksen myötä on edessämme aika, joka herättää huolta ja kysymyksiä. Hallituksen päätökset näyttävät ajavan jo ennestään heikossa asemassa olevia suomalaisia entistä ahtaammalle. Vaikka olen yrittänyt pysyä positiivisena ja toivonut, että hallitus peruisi joitakin kovimpia leikkauksiaan, näyttää nyt siltä, ettei optimismilleni ole perusteita. En voi enää suhtautua asiaan muuta kuin syvällä pettymyksellä ja huolella, erityisesti vähäosaisten ja vähävaraisten ihmisten kohtalosta. Onko tämä todella polku, jota haluamme seurata? Meidän on arvioitava kriittisesti, ketä nämä leikkaukset todella hyödyttävät ja ketä ne satuttavat.
Hallituksen tekemät muutokset työttömyysturvaan ja sosiaaliturvaan ovat huomattavia. Olemme näkemässä lisää omavastuupäiviä työttömyysturvassa, lomakorvausten jaksotuksen palauttamisen, lapsikorotusten ja suojaosan poistamisen sekä vuorotteluvapaan lakkauttamisen. Nämä toimenpiteet eivät vain monimutkaista jo valmiiksi haasteellisia tilanteita, vaan ne myös suoraan vähentävät perheiden ja yksilöiden toimeentulon mahdollisuuksia. Lisäksi on kerrottu, että jopa Kela-virkailijoita on ohjeistettu etukäteen siitä, miten ihmisille puhua näistä kaikista leikkauksista. Tämä viittaa siihen, että tilanne on erittäin vakava. Se ei ainoastaan lisää Kela-virkailijoiden työtaakkaa, mutta myös heijastaa kasvavaa huolta kansalaisten toimeentulosta.
Uudet leikkaukset osuvat kipeimmin haavoittuvimpiin ryhmiimme, herättäen erityistä huolta lapsiperheiden kohtalosta. Pelkään, että tulemme näkemään kasvavaa lapsiperheköyhyyttä, mikä ei voi olla heijastumatta lasten mielenterveyteen. Vanhempien taistelu taloudellisesta selviytymisestä hallituksen päätösten varjossa luo paineita, jotka eivät jää perheen pienimmiltä huomaamatta. Ironista on, että samanaikaisesti kun rikkaille suunnataan veronkevennyksiä, tiukimmat säästötoimet kohdistuvat juuri niihin, jotka tarvitsevat eniten tukea. Hallitus on valinnut vaarallisen tien: suosimalla rikkaita ja unohtamalla vähävaraiset. Harvoin kuulee, että varakkaat ihmiset olisivat joutuneet turvautumaan leipäjonoihin – tämä kontrasti on karu todiste nykyisten päätösten epätasapainosta.
Mitä tämä kertoo meidän yhteiskuntamme arvoista? Onko oikeudenmukaista, että taloudellisesti vaikeina aikoina suurimmat uhrilampaat ovat niitä, joilla on jo ennestään vähiten? Miksei hallitus harkitse progressiivista verotusta enemmän tienaaville tai perumista veronkevennyksissä rikkaille, kun se etsii tapoja tasapainottaa budjettia? Vasemmistoliiton ehdottama vaihtoehtobudjetti olisi tuonut huojennusta vähävaraisille ja työntekijöille, mutta hallitus sivuutti nämä ehdotukset. Sen sijaan, että kuunneltaisiin tasapuolisia ja oikeudenmukaisia ehdotuksia, hallitus näyttää keskittyvän politiikkaansa, joka hyödyttää rikkaita ja jopa mahdollisesti heidän omia etujaan. Tämä nostaa esiin kysymyksen, ajetaanko politiikassa kansalaisten vai omia etuja?
Kun me puhumme politiikasta, me puhumme valinnoista – ja nämä valinnat heijastavat arvojamme. Minun mututuntumani sanoo, että jos emme puutu näihin päätöksiin, näemme tulevaisuudessa yhä kasvavan eriarvoisuuden, pahoinvoinnin ja jopa itsemurhatilastojen nousun. Tämä on hinta, jota ei kenenkään pitäisi joutua maksamaan. Hallitus tulee olemaan vastuussa jokaisesta lisääntyneestä itsemurhasta, jotka liittyvät näihin leikkauksiin.
Meidän on kysyttävä itseltämme: onko tämä todella suunta, johon haluamme Suomen kulkevan? On aika keskustella asioista vakavasti!
Kiitos, kun luit blogipostauksen!