Kun luokkahuone muuttuu taistelukentäksi – äärioikeistolainen ajattelu uhkaa kasvatuksen perustehtävää

Suomen koulujen käytävillä ja luokkahuoneissa tapahtuu jotain huolestuttavaa. Opettajien viestit eri puolilta maata kertovat samaa tarinaa: nuorten keskuudessa leviää äärioikeistolaista ajattelua, joka haastaa perustavanlaatuisimmat arvomme ja tekee opettamisen yhä vaikeammaksi.

Kyse ei ole pelkästä poliittisesta mielipiteenmuodostuksesta tai nuoruuden kapinasta auktoriteetteja vastaan. Kun oppilaat alkavat kyseenalaistaa ihmisoikeuksien peruslähtökohdat, halveksia tasa-arvoa ja käyttää rasistista kieltä, olemme astuneet alueelle, joka uhkaa koko kasvatustyön ydintä.

Hiljaisuuden vallankumous

Erityisen hälyttävää on se, miten pieni joukko äänekkäitä oppilaita onnistuu hiljentämään sekä luokkatoverinsa että joskus jopa opettajan. Tämä ei ole demokratiaa – se on pelottelua ja manipulaatiota. Kun sateenkaaritunnukset piilotetaan ja moniarvoisuutta pilkataan, luodaan ilmapiiriä, jossa erilaisuus koetaan uhkana eikä rikkautena.

Ilmiö heijastaa laajempaa yhteiskunnallista trendiä, jossa populistinen retoriikka ja yksinkertaistavat selitykset monimutkaisille ongelmille vetoavat nuoriin. Sosiaalinen media toimii kaikukammiossa, jossa ääriliikehdintä normalisoituu ja radikalisoituminen etenee pikkuhiljaa.

Opettajan mahdoton tehtävä

Opettajat joutuvat nyt tasapainottelemaan mahdottomassa tilanteessa. Yhtäältä heillä on velvollisuus käsitellä kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä ja opettaa demokratian periaatteita. Toisaalta he kohtaavat oppilaat, jotka torjuvat nämä perusarvot kokonaan tai leimaavat opettajan "vihervassariksi" hänen yrittäessään edistää syrjimättömyyttä.

Kun opettaja kokee, ettei enää jaksa opettaa, olemme tilanteessa, joka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Emme voi jättää kasvattajia yksin tämän haasteen kanssa. Koulujen tuki- ja interventiomallit tarvitsevat päivitystä vastaamaan uudenlaista radikalisoitumisen uhkaa.

Juurisyiden jäljillä

Nuorten äärioikeistolaisuuden taustalla vaikuttavat monet tekijät. Taloudellinen epävarmuus, tulevaisuudenuskon puute ja identiteettikriisit luovat hedelmällistä maaperää yksinkertaisille selityksille ja syyllisten etsimiselle. Kun työttömyys nähdään laiskuutena ja köyhyys henkilökohtaisena epäonnistumisena, unohdetaan yhteiskunnalliset rakenteet ja systeemiset ongelmat.

Digitaalinen ympäristö tarjoaa helpon pääsyn ääriajatteluun, ja algoritmit ohjaavat nuoria yhä syvemmälle radikaaliin sisältöön. Samaan aikaan perinteiset auktoriteetit – koulu, vanhemmat, media – ovat menettäneet uskottavuuttaan osalle nuorista.

Toiminnan aika

Tilanne vaatii monitahoista vastausta. Ensinnäkin koulujen täytyy saada riittävästi resursseja ja koulutusta käsitellä radikalisoitumista. Opettajat tarvitsevat työkaluja tunnistaa ääriajattelua ja puuttua siihen rakentavasti.

Toiseksi median ja sosiaalisen median alustojen vastuuta tulee korostaa. Vihapuheen ja disinformaation leviämiseen on puututtava tehokkaammin, erityisesti nuoriin kohdistuvassa sisällössä.

Kolmanneksi yhteiskunnan eri toimijoiden – vanhempien, nuorisotyöntekijöiden, poliitikkojen – on ymmärrettävä roolinsa nuorten arvomaailman muokkaajina. Kun aikuisten keskustelussa käytetään vihamielistä retoriikkaa ja demonisoidaan toisia ihmisryhmiä, se heijastuu väistämättä nuoriin.

Toivon säilyttäminen

Vaikka tilanne on vakava, emme saa antaa periksi. Suurin osa nuorista kantaa edelleen demokraattisia arvoja ja uskoo yhdenvertaisuuteen. Heidän äänensä on saatava kuuluviin ja heidän ajatteluaan tuettava.

Koulujen rooli demokratian kasvatuspaikkana on korvaamaton. Siellä nuoret oppivat kohtaamaan erilaisuutta, harjoittelemaan kriittistä ajattelua ja ymmärtämään monimutkaisten ilmiöiden taustoja. Tämä tehtävä on nyt tärkeämpi kuin koskaan.

Opettajien viesti on selvä: he tarvitsevat tukea taistelussa äärioikeistolaisuutta vastaan. Se on investointi, jota emme voi olla tekemättä, jos haluamme säilyttää avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan tuleville sukupolville.