Kuka hyötyy, kuka maksaa? Marginaaliveron lasku paljastaa hallituksen todelliset arvovalinnat

Suomen hallitus valmistelee merkittävää muutosta veropolitiikkaan: suunnitteilla on rajata ylimmät marginaaliverot 52 prosenttiin. Tämä tarkoittaa tuntuvaa veronkevennystä erityisesti niille, jotka ansaitsevat yli 100 000 euroa vuodessa. Veronmaksajien Keskusliiton arvioiden mukaan muutos keventäisi suurituloisten verotusta jopa 3 000 eurolla vuodessa.

Mutta kuka maksaa tämän kevennyksen hinnan?

Budjettivaje ei katoa – se siirretään

Kun varakkaimpien verotaakkaa kevennetään, syntyy väistämättä aukko valtion budjettiin. Tämä vaje ei haihdu ilmaan – se paikataan leikkauksilla. Jo nyt olemme nähneet koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta tehtyjä säästötoimia. On irvokasta, että samaan aikaan kun opettajien työtaakka kasvaa, sairaanhoitajat uupuvat ja mielenterveyspalvelut ruuhkautuvat, hallitus päättää palkita niitä, joilla jo nyt menee hyvin.

Pienituloiset maksavat suurituloisten veronkevennykset

Perusduunarin arkea tämä päätös ei helpota – päinvastoin. Työntekijä, joka ansaitsee 2 500 euroa kuussa ja maksaa kunnallista ja valtion veroa normaalin määrän, ei näe tästä uudistuksesta euroakaan. Itse asiassa hän voi huomata, että julkiset palvelut, kuten terveyskeskus, koulujen oppimateriaalit tai vaikkapa joukkoliikenne, heikkenevät. Tämä on piilovero, joka kohdistuu niihin, joilla ei ole neuvotteluvoimaa tai mahdollisuutta verosuunnitteluun.

Myytti investoinneista ja kasvusta

Veronkevennyksiä perustellaan usein talouskasvulla ja investointien lisääntymisellä. Kuitenkin taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että yhteys korkeiden tulojen verotuksen keventämisen ja investointien kasvun välillä on heikko. Suurituloiset eivät investoi enempää Suomeen vain siksi, että heidän veroprosenttinsa on 52 eikä 56. Useammin lisätulo ohjautuu säästöihin tai sijoituksiin ulkomaille – ei kotimaiseen talouskasvuun.

Hyvinvointivaltion rapauttaminen on poliittinen valinta

Tässä ei ole kyse pelkästä talouspolitiikasta, vaan arvovalinnasta. Hallituksen toimet paljastavat, kenelle tämä maa tällä hetkellä kuuluu. Kun valtio leikkaa lastensuojelusta ja vanhustenhoidosta mutta samanaikaisesti keventää miljonäärien verotusta, viesti on selvä: etuoikeutettujen asemaa halutaan entisestään vahvistaa.

Miten tämä vaikuttaa arkeen?

Kuvitellaan 35-vuotias yksinhuoltaja, joka työskentelee siivoojana julkisella sektorilla ja tienaa hieman yli
2 000 euroa kuukaudessa. Hän ei saa hyötyä veronkevennyksistä, mutta hänen lapsensa koulussa ryhmäkoot kasvavat, eikä lähiterveysasemalle enää pääse kuin viikon odotusajalla. Ruoka-apujonot venyvät ja vuokra nousee. Samanaikaisesti hänen pomonsa holding-yhtiön kautta nostamat tulot kevenevät verotuksessa tuhansilla euroilla. Onko tämä oikeudenmukaista?

Veropolitiikka on vallankäyttöä

Verotus ei ole vain talouden tekninen instrumentti – se on vallankäytön muoto. Sillä voidaan joko tasata yhteiskunnan eriarvoisuutta tai lisätä sitä. Nyt valittu linja kertoo, että hallitus on valmis heikentämään julkisia palveluita suojellakseen varakkaimpien etuja.

Vaihtoehto on olemassa

Monet Euroopan maat, kuten Tanska ja Saksa, ovat onnistuneet yhdistämään korkean elintason ja vahvat julkiset palvelut nimenomaan progressiivisen verotuksen kautta. Veronkevennysten sijaan Suomessa olisi mahdollisuus panostaa tulevaisuuteen – koulutukseen, terveyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Pidemmällä aikavälillä nämä investoinnit maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti.

Lopuksi: kenelle Suomi kuuluu?

Tätä kysymystä meidän on syytä pohtia nyt. Hallituksen linjaus veronkevennyksistä ei ole vain budjettitekninen päätös – se on arvovalinta. Se kertoo, kenen ääntä kuunnellaan ja kenen hyvinvoinnista kannetaan huolta. Suomi ei saa olla maa, jossa vahvimpia suojellaan heikompien kustannuksella. Tarvitsemme politiikkaa, joka rakentaa yhteistä tulevaisuutta, ei syvennä jakolinjoja.