Kesä ilman syyllisyyttä – kolme ajatusta, jotka voivat muuttaa lomasi

Tämän tekstin kolme ajatusta pohjautuvat havaintoihin ja keskusteluihin ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet uupumuksestaan, suorituspaineistaan ja halustaan pysähtyä. En ole itse työelämässä, mutta olen kuunnellut, lukenut ja seurannut tarkkaan, mitä ympärilläni tapahtuu – ja haluan jakaa sen, mitä olen oppinut. Ehkä sinäkin löydät näistä ajatuksista jotain, mikä auttaa sinua pysähtymään, hengittämään ja suhtautumaan kesään lempeämmin.

Moni painaa töissä täydellä teholla vielä viimeisenäkin lomaviikkona. Tiedän ihmisiä, jotka venyttävät työpäivänsä iltaan asti vain saadakseen kaiken hoidettua ennen lomaa. Usein ajatellaan, että vasta täydellinen suoritus oikeuttaa taukoon.

Mutta jos työn saa tehdyksi kohtuullisesti ja huolellisesti, eikö se riittäisi? Miksi niin moni asettaa itselleen tavoitteen, jota kukaan muu ei ole vaatinut? Ehkä siksi, että oma mittari on kaikkein ankarin.

Olisiko mahdollista uskoa, että hyvä riittää? Että ihmisarvo ei riipu tehokkuudesta tai siitä, kuinka paljon venyy? Kesäloma ei ole palkinto uupumisesta – se on tauko, johon jokaisella on oikeus, ilman ehtoja ja selityksiä.

Eräs ystäväni sanoi osuvasti: ”Lomalla haluan olla oma itseni, mutta tuntuu, että pitäisi olla kaikkea kaikille.” Siinä tiivistyy paljon. Moni kokee paineita olla läsnä perheelle, iloinen ystäville, aktiivinen lapsille ja silti vielä rentoutunut itselleen. Ja tähän päälle sosiaalinen media muistuttaa, mitä kaikkea "pitäisi" tehdä: mökkiä, festareita, yhteistä aikaa, sukulointia, retkiä…

Voisimmeko sallia itsellemme sen ajatuksen, että ei tarvitse olla muuta kuin mitä on? Että ihminen kelpaa omana itsenään, vaikka ei jaksa kaikkea tai ehdi kaikkialle. Kaikki eivät odota ihmetekoja – useimmiten vain oma päämme tekee niin.

Tämä kesä voisi olla ensimmäinen, jolloin ihmiset uskaltavat valita sen, mikä tuntuu hyvältä – ei sen, mikä näyttää hyvältä. Se on rohkeutta.

Olen nähnyt läheltä, miten virheistä voi oppia. Ihmisiä, jotka ovat unohtaneet jotain tärkeää tai tehneet huonoja päätöksiä, mutta eivät jääneet niiden vangiksi. Päinvastoin – he ovat oppineet katsomaan itseään lempeämmin.

Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, emmekä voi aina ennakoida kaikkea. Kun moka tapahtuu – olipa se töissä tai vapaa-ajalla – sen voi nähdä mahdollisuutena kasvaa. Se ei vähennä arvoa, vaan lisää ymmärrystä.

Moni sanoo jälkeenpäin, että pahimmasta stressistä selviäminen ei opettanut suorittamaan paremmin, vaan pysähtymään ja hengittämään. Siinä on viisaus, jota ei opi kirjoista vaan elämästä.

Kesään liittyy paljon odotuksia – mutta odotukset eivät ole velvollisuuksia. Kesäteatterit, sukulaisvierailut ja yhteiset reissut voivat olla ihania asioita, mutta niiden ei pitäisi muuttua suorituksiksi. On tärkeää muistaa, että kaikkeen ei tarvitse tarttua. Voi valita.

Voi valita jäädä kotiin, voi valita lähteä. Voi valita hiljaisuuden, tai jakaa aikaa toisten kanssa. Ei siksi, että täytyy, vaan siksi, että niin haluaa.

Se, että ihmisellä on vapaus valita, on suuri lahja – ja ehkä loman tärkein mahdollisuus. Vapautua hetkeksi vaatimuksista. Palauttaa yhteys itseensä.

Ihmiset ympärilläni toivovat kesältä ennen kaikkea yhtä asiaa: rauhaa. Ei täydellistä aikataulua tai häikäiseviä elämyksiä – vaan rauhaa. Ja se ei synny tekemällä enemmän, vaan usein vähemmällä.

Jos siis huomaat, että mielesi huutaa kiirettä ja kehosi tuntuu jatkuvasti valmiustilassa, se voi olla merkki siitä, että on aika pysähtyä. Olet ansainnut levon. Et siksi, että olet suorittanut tarpeeksi, vaan siksi, että olet ihminen.

Toivon, että sinäkin voit tänä kesänä uskaltaa olla armollinen itsellesi. Valita rauhan syyllisyyden sijaan. Pysähtyä, hengittää ja tuntea, että elämä on tässä – ei listan seuraavassa kohdassa.