Israelin hyökkäys Gazaan – kansainvälisen oikeuden romuttumisen symboli

Uutiskynnys on tänä keväänä ylittynyt jälleen kerran: Israel on ilmoittanut ottavansa haltuunsa koko Gazan kaistan. Netanyahun hallinto ei enää edes peittele todellisia tarkoitusperiään. Samalla kun kansainvälinen yhteisö lausuu huolensa ja paheksuntansa, ihmishenkiä menetetään sadoittain päivittäin. Julkisuuteen on vihdoin tullut myös avoimia lausuntoja pakkosiirtojen toteuttamisesta – toimista, jotka ovat selkeästi kansainvälisen oikeuden vastaisia.

Hiljaisuus on myötämielisyyttä

Valtiovarainministeri Bezalel Smotrichin salaamaton lausunto siitä, kuinka "kaikki mitä Gazan kaistalle on jäänyt jäljelle, pyyhitään pois" ja kuinka palestiinalaisväestö pakkosiirretään kolmansiin maihin, on shokeeraava. Ei siksi, että se paljastaisi jotain uutta Israelin toimintatavoista, vaan koska se osoittaa, miten avoimesti näin räikeistä kansainvälisen oikeuden rikkomuksista voidaan nykymaailmassa puhua ilman pelkoa seurauksista.

Olemme tilanteessa, jossa politiikka on täysin irtautunut moraalista ja ihmisoikeuksista. Tämä ei ole enää konfliktinhallintaa tai terrorismin torjuntaa. Tämä on etnistä puhdistusta, joka tapahtuu silmiemme edessä.

Gazan todellisuus vs. läntinen retoriikka

Samalla kun Israelin hallitus puhuu "terrorismin hävittämisestä", maan joukot estävät avun pääsyn sairaaloihin ja pommittavat pakolaisleirejä. Yli 53 300 kuollutta, joista suuri osa siviilejä, naisia ja lapsia. Nämä eivät ole vain lukuja – ne ovat ihmisiä, perheitä, unelmia ja toiveita, jotka on tuhottu.

Miten voidaan puhua terrorismin vastaisesta taistelusta, kun samaan aikaan tuhansittain siviilejä kuolee ja jää vaille puhdasta vettä, ruokaa, lääkkeitä ja suojaa? Kun Donald Trump kaavailee alueen muuttamista "Lähi-idän Rivieraksi" – turistikohteeksi jonkin matkailuyrityksen käyttöön – samalla kun alkuperäinen väestö siirretään pois, kyse ei ole enää millään mittapuulla turvallisuudesta vaan imperialistisesta valloituksesta.

Kaksinaismoralismin kierre

Jos mikä tahansa muu valtio käyttäytyisi kuten Israel – ilmoittaisi avoimesti pakkosiirtävänsä kokonaisen väestön ja toteuttavansa "puhdistusoperaatioita" – kansainvälinen yhteisö reagoisi voimakkaammin. Mutta Gazassa näemme päivittäin humanitaarisen katastrofin syvenevän, ja silti pakotteet, asekaupan rajoitukset ja jopa retoriikka pysyvät lämpiminä.

Länsimaiden hiljaisuus on osoitus lohduttomasta kaksinaismoralismista. Puhutaan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta, mutta suljetaan silmät, kun kyseessä on liittolaisen toteuttama rikkomus. Samalla unohdetaan, että oikeuden ja moraalin tulee olla universaaleja, ei poliittisen asemoitumisen välineitä.

Pakolaisuuden uudet kasvot

Israelin hyökkäyksen myötä miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Nämä ihmiset ovat jo valmiiksi pakolaisia, monet toisen tai kolmannen polven pakolaisia edellisistä konflikteista. Ja nyt heitä siirretään jälleen – ensin Gazan eteläosiin, sitten "kolmansiin maihin".

Tämä on kivulias muistutus kolonialismin ja imperialismin kaikuista 2000-luvulla. Ihmiset nähdään pelinappuloina geopoliittisessa pelissä, ei yksilöinä, joilla on oikeus kotimaahansa, kulttuuriinsa ja turvalliseen elämään.

Palestiina ansaitsee samat oikeudet kuin muutkin kansat

Palestiinalaisilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen, vapauteen ja itsenäisyyteen, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Israelin toimet eivät edistä rauhaa tai turvallisuutta – ne ainoastaan syventävät epäoikeudenmukaisuuden kierteitä ja luovat pohjaa uusille konflikteille.

Kansainvälisen yhteisön on aika siirtyä sanoista tekoihin ja vaatia Israelia noudattamaan kansainvälistä oikeutta. Tämä tarkoittaa välitöntä tulitaukoa, avun esteetöntä pääsyä Gazaan ja vakavia diplomaattisia ja taloudellisia seuraamuksia, jos ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat.

Muutoksen aika on nyt

Kuinka monta tuhatta ihmistä täytyy vielä kuolla ennen kuin maailma herää? Israelin hyökkäys Gazaan ei ole vain alueellinen konflikti – se on koetinkivi kansainväliselle järjestelmälle ja arvoillemme. Jos emme puutu tähän kriisiin nyt, lähetämme viestin, että tietyt valtiot voivat toimia lain yläpuolella.

On aika valita puolensa – oikeuden vai välinpitämättömyyden. Ja meidän on tehtävä se nyt, kun Gazan kansalla on vielä toivoa. Muuten olemme kaikki osasyyllisiä historialliseen vääryyteen, jota tulevat sukupolvet tulevat katsomaan häpeällä ja järkytyksellä.

Palestiina ansaitsee elää, ja meidän velvollisuutemme on puolustaa tätä oikeutta.