Amerikkalainen unelma on pitkään ollut yhteiskunnan peruspilari - ajatus siitä, että ahkeruudella ja työllä voi kuka tahansa nousta yhteiskunnassa ja saavuttaa kohtuullisen elintason. Nyt tämä ajatus näyttää olevan perusteellisesti murtumassa. Tuoreen Ludwig Institute for Shared Economic Prosperity -tutkimuslaitoksen raportin mukaan jopa 60 prosenttia yhdysvaltalaisista kotitalouksista ei kykene saavuttamaan vähimmäiselämänlaatua. Tämä on järkyttävä luku maailman rikkaimmassa valtiossa.
Vähimmäiselämänlaatuindeksi mittaa ihmisten mahdollisuuksia saada terveyspalveluita, riittävän laadukasta asumista, ravitsevaa ruokaa ja koulutuspalveluita. Kyse ei ole siis ylellisyyksistä vaan perustarpeista, joiden pitäisi olla jokaisen saatavilla. Yhdysvaltain virallisten tilastojen valossa maa näyttää toipuneen erinomaisesti viimeisimmistä taloudellisista kriiseistä - työttömyysaste on alhainen ja talouskasvu jatkuu. Mutta nämä numerot kätkevät alleen synkemmän todellisuuden.
Virallisissa tilastoissa ei oteta huomioon matalapalkka-alojen riittämättömiä palkkoja tai sitä, kuinka vaikea monien on löytää kokoaikatyötä. Ihminen voi hyvinkin olla "työllistetty" tilastoissa, mutta silti kamppailla jokapäiväisestä toimeentulostaan. Keskiluokka, joka on perinteisesti ollut Yhdysvaltain talouden ja yhteiskunnan selkäranka, on kaventunut jatkuvasti.
"Keskiluokka on kaventunut – sitä ei vain ole täysin tunnistettu," sanoi LISEP:n puheenjohtaja Gene Ludwig CBS-kanavalle. Lausunto on hälyyttävä, koska se osoittaa, että ongelma on kehittynyt huomaamatta, poissa julkisen keskustelun parrasvaloista.
Ludwig jatkoi: "Se on todella vaarallista, koska tällaiset ilmiöt johtavat yhteiskunnalliseen levottomuuteen, ja se on epäoikeudenmukaista. Amerikkalainen unelma ei tarkoita sitä, että kaikki annetaan valmiina – vaan että jos teet kovasti töitä, sinulla on mahdollisuus päästä eteenpäin ja saavuttaa asioita, joita elämässä haluat. Se ei ole teltassa elämistä tai varastamiseen turvautumista."
Samaan aikaan kun tavallinen amerikkalainen kamppailee, varallisuus kasautuu yhä voimakkaammin harvojen käsiin. Vuonna 2024 Yhdysvaltain 19 rikkainta kotitaloutta kasvatti varallisuuttaan tuhat miljardia dollaria – enemmän kuin koskaan yhden vuoden aikana. Tämä kontrasti on häkellyttävä ja kertoo paljon amerikkalaisen yhteiskunnan suunnasta.
Professori Robert Reich kiteytti ongelman osuvasti kommentoidessaan tutkimusta sosiaalisessa mediassa: "Ongelma ei ole resurssien vähyys, vaan alati kasvava epätasa-arvo." Yhdysvalloissa ei ole pulaa varallisuudesta tai resursseista. Päinvastoin, maa on rikkaampi kuin koskaan. Mutta tämä vauraus ei jakaudu siten, että se hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.
Taloudellinen epätasa-arvo ei ole vain tilastollinen tosiasia, vaan inhimillinen tragedia. Se tarkoittaa, että miljoonat amerikkalaiset perheet kamppailevat perustarpeidensa tyydyttämisestä – laskujen maksamisesta, terveydenhuollon saamisesta ja kunnollisen asunnon hankkimisesta. Se tarkoittaa lapsia, jotka eivät saa riittävää ravintoa tai koulutusta. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka tekevät useita töitä, mutta silti elävät jatkuvassa taloudellisessa epävarmuudessa.
Tällainen kehitys rapauttaa yhteiskuntaa sisältäpäin. Se vähentää sosiaalista koheesiota, lisää jännitteitä eri ryhmien välillä ja heikentää luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin. Se myös rajoittaa sosiaalista liikkuvuutta, joka on keskeinen osa amerikkalaista unelmaa. Kun perheet kamppailevat päivittäisestä toimeentulostaan, heillä ei ole mahdollisuutta investoida lastensa tulevaisuuteen tai rakentaa omaisuutta, joka voisi auttaa seuraavia sukupolvia.
Erityisen huolestuttavaa on, että 60 prosentin luku tarkoittaa enemmistöä amerikkalaisista kotitalouksista. Kun enemmistö ei pysty saavuttamaan vähimmäiselämänlaatua, ei voida enää puhua marginaalisesta ongelmasta tai poikkeuksesta. Kyseessä on järjestelmätason haaste, joka vaatii järjestelmätason muutoksia.
