Hallitus käy sotaa omaa kansaansa vastaan – Nuorten mielenterveys uhrataan säästötoimien alttarille

Suomen hallitus on tehnyt valinnan, joka jää historiaan yhtenä kylmimmistä ja vastuuttomimmista päätöksistä hyvinvointivaltion aikana. Samalla kun kansa huutaa apua mielenterveyskriisin keskellä, hallitus iskee kipeimmin juuri niihin, jotka apua eniten tarvitsevat: nuoriin, syrjäytymisvaarassa oleviin ja kriisissä kamppaileviin suomalaisiin.

Valtionavustusten leikkaaminen sosiaali- ja terveysjärjestöiltä on vakava hyökkäys yhteiskunnan heikoimpia kohtaan. Leikkaukset kohdistuvat juuri niihin toimijoihin, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa mielenterveysongelmien ehkäisemisessä ja tukemisessa. Hallitus on tällä päätöksellään osoittanut, että se ei ole nuorten eikä koko Suomen puolella – vaan oman lyhytnäköisen talouskuripolitiikkansa sokeuttama.

Leikkaukset eivät ole säästöjä – ne ovat laskujen siirtämistä tulevaisuuteen

On myytti, että leikkaaminen järjestöjen rahoituksesta toisi säästöjä.
Todellisuudessa kyse on kulujen räjähdysmäisestä kasvattamisesta. Jokainen ennalta ehkäisemättä jäänyt mielenterveysongelma kasvaa myöhemmin huomattavasti suuremmaksi kulueräksi: sairaalahoitoina, työkyvyttömyyseläkkeinä, kasvaneina sosiaaliturvamenoina ja inhimillisenä kärsimyksenä.

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset Suomelle ovat jo nyt yli 11 miljardia euroa vuodessa.
Tämä luku ei ole sattumaa, vaan seurausta vuosikymmenten välinpitämättömyydestä ennaltaehkäisevää työtä kohtaan – ja nyt hallitus päättää kiihdyttää tätä kehitystä entisestään.

Mielenterveyskriisi ei odota – avun viivästyminen maksaa ihmishenkiä

Leikkaukset kohdistuvat järjestöihin kuten MIELI ry, joka vastaa vuosittain yli 150 000 kriisikohtaamisesta. Jokainen näistä kohtaamisista voi estää itsemurhan, syrjäytymisen tai vakavan psyykkisen romahduksen. Jokainen avunsaaja on yksilö, jonka elämä voisi ilman järjestöjen apua suistua hallitsemattomaan tuhoon.

Kun tukiverkot katkeavat, seurauksena on lisääntyneet itsemurhat, lisääntyvä nuorten syrjäytyminen ja yhteiskunnan polarisoituminen.
On kohtalokasta kuvitella, että hätä odottaisi. Mielenterveysongelmat eivät pidä taukoa hallituksen budjettineuvottelujen aikana.

Hallituksen viesti nuorille: "Et ole meille tärkeä"

Nykyisellä politiikalla hallitus lähettää suoran ja brutaalin viestin: "Nuorten hyvinvointi ei ole meille prioriteetti."
Tämä on suora hyökkäys koko tulevaisuuttamme vastaan. Nuoret eivät ole vain kustannuserä – he ovat Suomen tulevaisuuden rakentajia, veronmaksajia, yrittäjiä ja perheiden perustajia.

Kun nuorten mielenterveys jätetään heitteille, investoimme syrjäytymiseen, menetettyihin työvuosiin ja krooniseen pahoinvointiin.
Leikkaamalla järjestöjen tukea hallitus tekee selväksi, ettei se välitä siitä, kuinka moni nuori menettää elämänuskonsa, koulutusmahdollisuutensa tai terveytensä.

Hyvinvointiyhteiskunnan rapauttaminen on peruuttamaton tie

Sosiaali- ja terveysjärjestöt eivät ole ainoastaan avuntarjoajia – ne ovat elintärkeä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Ne tarjoavat matalan kynnyksen tukea, jota julkinen sektori ei yksinkertaisesti kykene korvaamaan.

Kun järjestöiltä viedään rahoitus, menetämme paljon enemmän kuin yksittäisiä projekteja. Menetämme yhteisöllisyyttä, osallisuuden tunnetta ja niitä rakenteita, jotka pitävät suomalaisen yhteiskunnan koossa kriisiaikoina.

Tämä ei ole yksittäinen budjettiratkaisu. Tämä on järjestelmällinen hyökkäys suomalaisen yhteiskunnan ydintä vastaan.

Vaihtoehdot on olemassa – hallitus vain kieltäytyy näkemästä niitä

On tekopyhää väittää, että leikkaukset olisivat ainoa vaihtoehto.
Todellisuudessa hallitus voisi kohdistaa säästöt esimerkiksi haittaverojen tarkistamiseen, suurituloisten verohelpotusten perumiseen tai byrokratian karsimiseen – mutta se valitsi iskeä heikoimpiin.

Valtiontalouden sopeuttaminen on mahdollista ilman, että nuorten elämästä tehdään hallituksen maksama hinta.
Mutta tähän tarvittaisiin rohkeutta, kykyä kantaa vastuuta ja aitoa arvostusta ihmisten hyvinvointia kohtaan – ominaisuuksia, joita tämä hallitus ei ole osoittanut omistavansa.

Vielä on mahdollisuus korjata – jos tahtoa löytyy

Aika korjata kurssi on nyt. Jokainen viivästys lisää inhimillistä kärsimystä ja kasvattaa tulevaisuuden laskua.
Hallitus voisi vielä perua järjestöjen tukileikkaukset, kuunnella asiantuntijoita ja ymmärtää, että ennaltaehkäisy on sekä taloudellisesti järkevää että moraalisesti välttämätöntä.

Suomalaiset eivät unohda, miten heitä kohdeltiin silloin, kun apua eniten tarvittiin.
Ja historia tulee tuomitsemaan ne päättäjät, jotka päättivät valita kylmyyden, piittaamattomuuden ja välinpitämättömyyden silloin, kun olisi tarvittu inhimillisyyttä ja johtajuutta.