Hallituksen häpeällinen näytelmä palestiinalaisten kustannuksella
02.06.2025
Seuraan päivittäin uutisia Palestiinasta ja Israelista, ja tunnen syvää turhautumista siihen, miten Suomen hallitus käsittelee tätä inhimillistä tragediaa. Kun Gaza makaa raunioissa ja tuhannet siviilit kärsivät, meidän poliitikkomme käyttävät aikaansa sisäiseen kinasteluun julkisessa tilassa sen sijaan, että tekisivät jotain merkityksellistä.
Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen lausunto siitä, että puolue ei voi olla mukana hallituksessa, joka tunnustaa Palestiinan, on minusta järkyttävä. Samaan aikaan pääministeri Orpo väittää, ettei kyseessä ole kynnyskysymys. Kumpi puhuu totta? Entä miksi nämä asiat selvitetään lehtien palstoilla eikä hallituksen neuvotteluhuoneessa?
Olen nähnyt Lähi-idän tapahtumia luotettavista lähteitä useita kertoja, ja olen nähnyt, millaista elämä on palestiinalaisille. Tarkastuspisteet, muuri, jatkuva pelko – tämä ei ole normaalia. Palestiinalaiset ansaitsevat samat ihmisoikeudet kuin kaikki muutkin. He ansaitsevat oman valtion ja rauhan.
Minua häiritsee erityisesti se, että Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjä ja ihmisoikeuksien puolustaja. Nyt näyttää siltä, että olemme menettäneet moraalisen kompassimme. Kun 140 maata on jo tunnustanut Palestiinan, miksi me jahkailemme? Pelkäämmekö jotain reaktiota vai onko kyse sisäpoliittisesta laskelmasta?
Tunnustaminen olisi tärkeä symbolinen ele, mutta se ei saa jäädä ainoaksi toimeksi. Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Israelin siirtokuntapolitiikka rikkoo kansainvälistä oikeutta, ja sen pitäisi näkyä myös taloudellisissa suhteissa. Miksi emme aseta pakotteita niille, jotka rakentelevat laittomia siirtokuntia? Miksi jatkamme kauppasuhteita, jotka tukevat miehitystä?
Euroopan unionissa on jo useita maita, jotka ovat ottaneet selkeän kannan. Espanja, Irlanti ja Norja tunnustivat Palestiinan yhdessä viime vuonna. Belgia ja Luxembourg ovat harkitsemassa samaa. Me jäämme jälkeen ja näytämme siltä, että meiltä puuttuu poliittinen tahto toimia.
Hallituksen sisäinen sekasotku kertoo minulle siitä, että ulkopolitiikka on muuttunut sisäpoliittisen pelin välineeksi. Tämä on vaarallista. Ihmisoikeudet eivät voi olla neuvotteluperuste koalition sisällä. Joko uskomme tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen tai emme.
Pääministeri Orpolta odotan selkeää johtajuutta. Hänen pitäisi vetää hallituspuolueet yhteen ja muodostaa yhteinen linja, joka perustuu Suomen perinteisiin arvoihin. Jos kristillisdemokraatit eivät voi hyväksyä Palestiinan tunnustamista, ehkä heidän pitäisi miettiä, kuuluvatko he hallitukseen, joka haluaa edistää ihmisoikeuksia.
Minulle Palestiinan kysymys on myös sukupolvikysymys. Haluan, että lapseni kasvavat maailmassa, jossa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo todella merkitsevät jotain. En halua selittää heille, miksi emme tehneet mitään, kun meillä oli siihen mahdollisuus.
Nyt on aika toimia. Palestiinalaiset eivät voi odottaa, että Suomen hallitus saa sisäiset riitansa selvitettyä. He tarvitsevat apua tänään.