Donald Trumpin ensimmäiset kuukaudet presidenttinä – harkitsemattomat päätökset ja Yhdysvaltojen itsekkäämpi linja
05.03.2025
Donald Trumpin ensimmäiset kuukaudet presidenttinä tarjosivat jälleen todisteita siitä, miten Yhdysvallat toimii ennen kaikkea oman etunsa mukaisesti, välittämättä kansainvälisestä oikeudesta tai moraalisista velvoitteista. Trumpin päätökset olivat usein impulsiivisia, harkitsemattomia ja keskittyivät lähinnä hänen omaan imagoonsa – minäkuvaan, joka perustui yksinomaan mahtipontiseen retoriikkaan ja harhakuvitelmaan absoluuttisesta vallasta.
Yhdysvaltojen itsekeskeinen politiikka tuli jälleen selväksi, kun Trump alkoi purkaa edeltäjänsä solmimia kansainvälisiä sopimuksia ja vetää maata pois monenkeskisistä järjestöistä. Hänen hallintonsa päätti esimerkiksi lopettaa kaiken rahoituksen ilmastonmuutoksen torjumiseen keskittyville kansainvälisille hankkeille, mikä sai monet Euroopan maat ihmettelemään, kuinka pitkälle Yhdysvallat on valmis menemään eristäytyessään globaalista vastuusta. Tämä ei ollut pelkästään poliittinen kannanotto, vaan myös vahva viesti siitä, että USA:n minäkuva perustui edelleen ajatukseen sen erityisasemasta ja muiden maiden velvollisuudesta sopeutua sen päätöksiin.
Trumpin toiminta kotimaassa oli yhtä arvaamatonta kuin ulkopolitiikassa. Hän esitti järjettömiä lupauksia, jotka perustuivat lähinnä hänen henkilökohtaiseen käsitykseensä vallasta ja suosiosta. Maahanmuuttopolitiikka kiristyi nopeasti, ja uusia rajoituksia perusteltiin epämääräisillä uhkakuvilla, jotka palvelivat lähinnä Trumpin omaa egoa ja hänen kannattajakuntaansa. Minäkuva, jonka hän itsestään halusi välittää, oli yksinkertainen: hän oli "vahva johtaja", joka "ei pelännyt tehdä kovia päätöksiä", vaikka ne perustuivatkin usein disinformaatiolle ja yksipuoliselle maailmankuvalle.
On myös mielenkiintoista tarkastella, miten Trumpin toiminta heijasti Yhdysvaltojen laajempaa kulttuuria. Amerikkalainen minäkuva rakentuu pitkälti ajatukselle poikkeuksellisuudesta ja oikeudesta toimia muiden maiden yläpuolella. Trump vei tämän ajattelutavan äärimmilleen, tehden selväksi, että Yhdysvallat ei enää edes teeskennellyt välittävänsä kansainvälisestä oikeudesta. Kun hän armahti kongressitalon mellakoihin osallistuneita tai uhkasi lisätä tullimaksuja ilman minkäänlaista neuvottelua, viesti oli selvä: Yhdysvallat ei halunnut pelata yhteisten sääntöjen mukaan, vaan se katsoi olevansa sääntöjen yläpuolella.
Kaikki tämä osoittaa jälleen kerran, että länsimainen demokratia ei ole niin vahva ja periaatteellinen kuin usein annetaan ymmärtää. Yhdysvallat on toistuvasti osoittanut, että sen sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon on pinnallista ja joustavaa silloin, kun kansalliset intressit niin vaativat. Trump ei siis ollut poikkeus, vaan pikemminkin äärimmäinen esimerkki siitä, miten suurvalta voi käyttää valtaansa välittämättä kansainvälisestä kritiikistä.
Lopulta Trumpin toiminta herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Onko maailma valmis siihen, että Yhdysvallat jatkaa yksipuolista vallankäyttöään ilman minkäänlaista vastuuta? Entä miten Eurooppa reagoi tilanteeseen, jossa entinen liittolainen muuttuu arvaamattomaksi toimijaksi? Nämä kysymykset ovat yhä avoinna, ja niiden ratkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkkää toivoa siitä, että seuraava presidentti olisi vastuullisempi.