Digitaalinen työ tarvitsee perinteiset suojat - KHO:n päätös ruokaläheteistä on virstanpylväs
Korkeimman hallinto-oikeuden tuore ratkaisu ruokalähettien työsuhteisesta asemasta on merkittävä käännekohta suomalaisessa työlainsäädännössä. Päätös ei ole vain juridinen voitto ammattiliitoille tai tappio alustatalouden yrityksille - se on periaatteellinen linjaus siitä, miten digitaalisen ajan työelämää tulee säännellä.
Vuosikausia kestänyt oikeudellinen epävarmuus on vihdoin saanut ratkaisunsa. Woltin kaltaiset yritykset ovat pyrkineet määrittelemään lähettinsä itsenäisiksi yrittäjiksi, vaikka todellisuudessa heidän toimintansa on ollut vahvasti sidoksissa yrityksen ohjeistuksiin, teknologisiin ratkaisuihin ja hinnoitteluun. Tämä harmaalla alueella liikkuminen on mahdollistanut sen, että tuhannet suomalaiset työntekijät ovat jääneet perusturvansa ulkopuolelle.
Työsuhdetta ei määrittele teknologia vaan todellisuus
KHO:n päätöksessä korostuu se, että työsuhdetta arvioitaessa ei voida keskittyä vain muodollisiin sopimuksiin tai yrityksen omaan määrittelyyn. Olennaista on se, millaisissa olosuhteissa työtä tosiasiallisesti tehdään. Kun lähetti saa tehtäviä sovelluksen kautta, noudattaa yrityksen asettamia sääntöjä ja toimii yrityksen brändillä, kyse on selkeästi työsuhteesta riippumatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan.
Tämä näkökulma on erityisen tärkeä digitaalisen talouden aikakaudella. Teknologiset alustat eivät saa olla keino kiertää työsuojelullista lainsäädäntöä. Algoritmi, joka jakaa työtehtäviä ja valvoo niiden suorittamista, ei eroa periaatteessa perinteisestä esimiehestä - se on vain automatisoidumpi versio samasta asiasta.
Sosiaaliturva kuuluu kaikille työntekijöille
Työsuhdeaseman tunnustaminen ei ole vain muodollinen asia. Se tarkoittaa konkreettisia etuja ja turvaa niille, jotka sitä tekevät. Sairausajan palkka, vuosiloma, työttömyysturva ja tapaturmavakuutus eivät ole ylellisyyksiä vaan perusoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille työntekijöille työn luonteesta riippumatta.
Erityisen tärkeää on huomata, että moni ruokalähetti työskentelee alan parissa päätyönään, ei vain satunnaisena lisäansioiden lähteenä. Heidän toimeentulonsa ja perheensä turva riippuvat tästä työstä. On kohtuutonta, että he jäävät ilman niitä suojia, joita muut työntekijät pitävät itsestäänselvyyksinä.
Kilpailu ei saa perustua työntekijöiden hyväksikäyttöön
Yritysten näkökulmasta työsuhdeasema tuo mukanaan lisäkustannuksia, mutta tämä on väistämätön osa reilua liiketoimintaa. Kestävä ansaintamalli ei voi rakentua työntekijöiden oikeuksien polkemisen varaan. Jos liiketoiminta on kannattavaa vain siksi, että työntekijöiltä evätään perusturva, on syytä kyseenalaistaa koko konsepti.
Samalla on tärkeää tunnistaa, että työsuhdeasema ei tarkoita jäykkyyttä. Moderni työelämä voi olla joustavaa ja mukautuvaa myös työsuhteen puitteissa. Teknologia mahdollistaa entistä tehokkaamman työvuorojen suunnittelun ja työmäärän jakamisen, mutta sen ei tule tapahtua työntekijöiden oikeuksien kustannuksella.
Tulevaisuuden työelämän pelisäännöt
KHO:n päätös asettaa tärkeän ennakkoesimerkin myös muille alustatalouden aloille. Samankaltaisia haasteita kohdataan taksi- ja kuljetusalalla, siivouspalveluissa ja monilla muilla toimialoilla, joissa digitaaliset alustat toimivat välittäjinä työntekijöiden ja asiakkaiden välillä.
Päätös lähettää viestin, että Suomessa työsuojelua ja sosiaaliturvaa ei voida kiertää teknologisten innovaatioiden varjolla. Tämä on tärkeää myös kansainvälisessä vertailussa - Suomi ottaa selvän kannan sen puolesta, että digitalisoituvassa maailmassa perinteiset työntekijöiden oikeudet säilyvät voimassa.
Vaikka päätös ei automaattisesti muuta kaikkien lähettien tilannetta, se luo perustan sille, että oikeuksiaan vaativat voivat vedota vahvaan juridiseen tulkintaan. Tämä painostaa yrityksiä ottamaan vastuunsa työntekijöistään sen sijaan, että he jatkaisivat oikeudellisella harmaalla alueella liikkumista.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on askel kohti oikeudenmukaisempaa ja turvallisempaa työelämää digitaalisella aikakaudella. Se muistuttaa, että teknologinen kehitys ei saa tapahtua työntekijöiden oikeuksien kustannuksella.