Älä enää äänestä varjoa: miksi SDP ei ole vastaus muutokseen

07.07.2025
Olen huomannut toistuvasti saman ilmiön: kun politiikka alkaa tuntua toivottomalta, moni kääntyy katseellaan kohti sosiaalidemokraatteja. Se on kuin vanha talvitakki, joka roikkuu eteisessä – vähän nuhjuinen ja epämukava, mutta ainakin tuttu. Tätä turvallisuuden tunnetta demarit myyvät, vaikka heidän politiikkansa on vuosikymmenten ajan johdonmukaisesti purkanut juuri sitä hyvinvointivaltiota, jota puolue väittää puolustavansa.

Minulle tämä ristiriita on käynyt sietämättömäksi. Maailma ympärillä on kriisissä. Lähi-idässä näemme silmiemme edessä humanitaarisen katastrofin, jota suuri osa maailmaa katsoo hiljaa vierestä. Yhdysvaltojen oikeusvaltion tila horjuu, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu kuin pysähtyneessä painajaisessa, eikä tulevaisuus tunnu olevan kenenkään hallussa. Suomessa tilanne on vakaa – ainakin näennäisesti – mutta pinnan alla kuohuu. Hallitus tekee leikkauksia, jotka iskevät kipeimmin niihin, joilla ei ole enää mistä leikata. Ihmisten arki on koventunut. Turva, joka joskus liittyi suomalaisuuteen, on muuttunut epävarmuudeksi.

Näissä oloissa moni kysyy itseltään, mikä puolue voisi todella tehdä jotakin toisin. Ja silloin katse kääntyy liian usein väärään suuntaan.

Sosiaalidemokraatit on puolue, joka ei oikeastaan enää edusta sosiaalidemokratiaa. Heidän talouspoliittinen linjansa ei ole enää työväenliikkeen jatkumoa, vaan ennemminkin pehmeämpi versio siitä oikeistopolitiikasta, jota kokoomus tarjoaa suoraan ilman kuorrutusta. Demarit eivät enää taistele tuloeroja vastaan, vaan hyväksyvät ne osana ”vastuullista talouskuria”. He eivät enää rakenna julkista palvelujärjestelmää, vaan lupaavat ”kehittää” sitä – usein yksityistämisen ja kilpailuttamisen kautta.

Silti ihmiset palaavat heidän luokseen kuin automaatiolla. Syynä ei ole poliittinen sisältö, vaan tunne. Demarit muistetaan edelleen vuosikymmenten takaisista saavutuksistaan, mutta muistot eivät enää vastaa todellisuutta. On kuin katselisi vanhaa valokuvaa ja yrittäisi vakuuttaa itsensä siitä, että sen ihmisen olemus ei ole muuttunut – vaikka kaikki tosiasiat viittaavat toiseen suuntaan.


Minä uskon, että tämä sokea luottamus demareihin on yksi suurimmista esteistä todelliselle muutokselle. Kun demarit istuvat hallituksessa yhdessä kokoomuksen kanssa, lopputulos on aina sama: hyvinvointivaltion purkaminen jatkuu, mutta julkikuva pysyy siloteltuna. Ja kun demarit ovat oppositiossa, he voivat teeskennellä vastarintaa, vaikka eivät tarjoa selkeää vaihtoehtoa. Tässä tyhjiössä todellinen vasemmisto – erityisesti Vasemmistoliitto – joutuu taistelemaan jatkuvasti sekä oikeistoa että demareiden varjoa vastaan.

En tietenkään väitä, että demareiden yksittäiset jäsenet eivät olisi vilpittömiä tai että puolue ei olisi koskaan tehnyt mitään hyvää. Mutta nykymuodossaan SDP ei ole muutosvoima – se on hidaste. Se on instituutio, joka on kesyttänyt itsensä osaksi valtaapitävää konsensusta ja jonka tärkein strategia tuntuu olevan hiljaisuus silloin, kun kansa tarvitsee ääntä.

Siksi minä vetoan kaikkiin, jotka haluavat jotain parempaa. Älkää äänestäkö demareita vain siksi, että ette jaksa tutkia muita vaihtoehtoja. Älkää antako ääntänne nostalgialle. Älkää toistako samaa virhettä toivoen eri lopputulosta.

Jos haluatte oikeasti puolustaa julkista terveydenhuoltoa, pienituloisten asemaa, opiskelijoiden toimeentuloa tai luonnon tulevaisuutta, katsokaa sinne, missä näistä asioista puhutaan ilman kompromisseja. Katsokaa Vasemmistoliittoon, vihreisiin tai muihin toimijoihin, jotka eivät ole luopuneet juuristaan. Kyllä, heillä on omat haasteensa, mutta ainakin he eivät myy tyhjää toivoa vanhan tunnusvärin nimissä.

Minulle politiikka ei ole brändikilpailu, vaan kamppailu siitä, millaisessa maassa me haluamme elää. Haluan Suomen, jossa oikeus, tasa-arvo ja ihmisarvo ovat tärkeämpiä kuin budjettiraamit. En halua enää tukea puoluetta, joka vain esittää muutosta, mutta käytännössä jatkaa vanhaa.

Älä sinäkään tee niin. Älä äänestä varjoa. Äänestä jotain, mikä todella liikkuu.

Share