Herään jälleen uutisiin tuhotuista kaupungeista, menetetyistä siviilihengistä ja diplomaattisista umpikujista. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jatkunut jo yli kolme vuotta, ja sen aiheuttama kärsimys ei osoita laantumisen merkkejä. Haluan vielä yhden kerran sanoa, että en ole koskaan hyväksynyt tätä sotaa, vaikka kerroin ymmärtäväni sodan juurisyyt,...
Vain jäsenille
Nämä blogipostaukset ovat näkyvissä vain rekisteröityneille jäsenille. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy saadaksesi täyden pääsyn sisältöön.
Kun vihankohteena on sukupuoli
Pirkkalan kouluväkivalta pakottaa katsomaan naisvihamielisyyden yhteiskunnallista juurtumista. Nuoren pojan epäillään puukottaneen kolmea alle 15-vuotiasta tyttöä Pirkkalassa Vähäjärven koululla. Tekijän kerrotaan lähettäneen manifestin, jossa hän täsmensi aikovansa vahingoittaa juuri tyttöjä. Vaikka nuoret uhrit onneksi selvisivät fyysisesti,...
Historian oppitunneilla meille luotiin usein yksinkertaistettu kuva menneisyydestä. Muistan, kuinka koulussa historiaa opiskellessani sain vaikutelman selkeästä tarinasta: Euroopassa oli ollut natsismin pimeä aika, joka päättyi toisen maailmansodan myötä. Tarinan mukaan pahuus oli kukistettu lopullisesti, liberaali demokratia voitti ja Euroopan...
Kun seuraan uutisia Gazasta, tunnen vihaa, surua ja voimattomuutta. Ei siksi, että kyse olisi vain kaukaisesta konfliktista, vaan koska me – minä ja me kaikki Euroopassa – emme voi enää teeskennellä, että tämä ei koske meitä. Minä en halua olla enää osa hiljaista enemmistöä, joka kääntää katseensa pois. Minusta tuntuu, että olemme epäonnistuneet...
Olen yksi niistä, jotka aikanaan yrittivät hahmottaa Venäjän näkökulmaa. En tarkoita, että olisin koskaan hyväksynyt sotaa, miehityksiä tai väkivaltaa – en suinkaan – mutta pyrin tarkastelemaan tilannetta mahdollisimman monipuolisesti. Pidin todennäköisenä, että Venäjän esittämät turvallisuushuolestumiset, kuten Naton laajentuminen itään,...